|
Vaikkei Finncon tapahtumana ollut itselleni kovinkaan tuttu, siitä oli ollut puhetta FinBuffyssa. Conin ohjelmasta löytyi akateeminen Buffy-paneeli, joka luonnollisesti kiinnosti meistä montaa. Innostuneita siis oli, mutta kaikilla tuntui olevan sama ongelma: kaveripiiristä ei löytynyt seuraa tapahtumaan lähtijöiksi. Onneksi uudet tuttavuudet pelastivat tilanteen. Viikon varoitusajalla kokoon kasattiin yllättävän monta con-kävijää.
Itse lähdin yöjunalla Kajaanista vähän ennen yhtätoista. Ensimmäiset naurut matkanpääni sai jo siellä, kun tamperelainen mieshenkilö teki viisi minuuttia pilaa usean tunnin matkustamisesta scifi-tapahtuman vuoksi. Kun en lähtenyt asiaa sen kummemmin kommentoimaan, tajusi tyyppi pyytää anteeksi, mutta jaksoi senkin jälkeen silti vielä naureskella itsekseen. Onneksi (paljon) parempaa seuraa sain muutaman tunnin kuluttua Pieksämäellä, kun vaihdoin junaa. Pikkutunnit kuluivat rattoisasti henkeviä keskustellen tutussa ja asiantuntevassa seurassa.
Junan saavuttua kahdeksan maissa Turkuun suunnistimme mitä mainioimman Hesburger-kartan opastamina keskustaan ja sieltä yliopistolle. Nykyajan urbaanin ihmisen maamerkeistä parhaitahan ovat epäilemättä Hesburgerit, varsinkin jos niitä on kaupungissa kolmetoista kappaletta. Emme eksyneet matkalla kadunnimien puutteesta huolimatta.
Yliopistolla jouduimme aikaisen ajankohdan vuoksi odottelemaan ovien virallista avaamista, mutta pääsimmekin sitten ensimmäisten joukossa tutustumaan krääsätarjontaan. Sitä oli runsaasti. Kirjoja, videoita, sarjakuvalehtiä... Buffy-kamaa olisi tosin saanut olla tarjolla enemmänkin, nyt saatavana taisi olla ainoastaan DVD-bokseja ja rintamerkkejä. Ehkä ensi vuonna? Nytkin Buffy oli kuitenkin mittavasti edustettuna gallupissa, joka mittasi kävijöiden ihkutusten kohteita seksikkyyden tienoilta. Tuloksia odotellaan, toivottavasti edes joku omistamme pääsee listojen kärkisijoille. Ja toivottavasti se ei ole Riley, jota omammekin äänestivät kauheimmaksi kammotukseksi. (Kuka tarvitsee vihollisia kun ystävätkään eivät tue..? Koetin kyllä manipuloida äänestystuloksia, mutta yhden naisen sotani Rileyn puolesta ei jotenkin vain toimi.)
Loputkin sovitusta porukasta löysi toisensa kahdentoista jälkeen ilman sen kummempia kommervenkkejä ja lähdimme hyvissä ajoin jonottamaan pääsyä Buffy-keskusteluun. Suunnitelmissahan oli luonnollisesti parhaiden paikkojen valtaus hinnalla millä hyvänsä. Vaikka alkuun kansoitimme luokkahuoneen edustaa yksinämme, saapui paikalle ajan kuluessa varsin runsaasti ihmisiä. Myös yksi odottamaton FinBuffy-tuttavuus löytyi!
Ennakkosuunnitelmamme saivat kuitenkin väistyä karun todellisuuden tieltä. Loppujen lopuksi ovien avaamisen jälkeen kävi niin, että luokkahuonetta jouduttiin vaihtamaan odotettua suuremman osanottajamäärän vuoksi. Sinänsä hienoa, että Buffy kiinnosti ihmisiä, mutta vaihdosta oli silti nousta pahanpuoleinen stressi, kaikki kun eivät olleet löytää uutta tilaa ongelmitta. Täysiä käytäviä pitkin juoksennellessamme olimme eksyä mm. Michael Swanwickin luentotilaisuuteen. Onneksi parin kirosanan jälkeen paikka kuitenkin löytyi ja meille oli jopa varattu tilaa eturivistä muiden finscoobyjen toimesta. (Kiitos vielä!)
Itse keskustelu oli varsin antoisa. Viisi enemmän tai vähemmän akateemisen taustan omaavaa ihmistä vaihtoi mielipiteitään asioista ja toi esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Henkilökohtainen kauhuvisioni huonosta kuuluvuudestakaan ei toteutunut, vaan yleisö oli hiljaa ja keskustelijat puhuivat selkeästi. Oli hauskaa huomata, että monista asioista oli ollut jollain tasolla puhetta jo aiemminkin. Esimerkiksi Buffyn pukeutumisen vaikutusta tuleviin tapahtumien laatuun oli suhteellisen vastikään puitu ruohonjuuritasolla livessä. (Jos kuvassa on minihame voi olla varma, ettei sankarittaremme turvaudu seuraavassa hetkessä potkunyrkkeilyyn.) Tunnin kestänyt paneeli sai kaiken kaikkiaan positiivisen vastaanoton. Ainakin meidän joukkomme poistui salista tyytyväisenä.
Loppuilta sujui hengaillessa ja keskustellen. Kuumankuuma pizzeria, joenranta sekä - yllätys yllätys - Hesburger toimivat avainpaikkoinamme. Jossain vaiheessa tiemme kuitenkin erosivat ja kotimatka alkoi. Erinomaisesta matkaseurasta huolimatta junamatka venyi omalta osaltani liian pitkäksi - ehkä tsekkaan aikataulut hieman paremmin ensi kerralla. Toisaalta, maratonmatkoissa on tunnelmaa - ja kuka muka tarvitsee unta, kun kahviakin on saatavilla?
Tiimi: Ilona, Jenni, Jussi D, Jussi K, Marjo, Markus, Tanja, minä.
Muita FinBuffyilijoita: Viivi (vilahti paikalla), Kati (työtehtävissä)
Teksti: Anna-Leena 19.08.2003
Kuvat: Jenni. (Kiitos!)
|
|
Turun yliopiston pihalla.
Yliopistolla.
Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina. Kuvat avautuvat uusiin ikkunoihin.
|
