Buffy vampyyrintappaja

FinBuffy 2004; Jyväskylä 22.5.2004

"It's a big rock. I can't wait to tell my friends. They don't have a rock this big...", luki FinBuffy 2004:n ohjelmalehden kannessa. Spiken lausahduksesta ei puutu sarkasmia. FinBuffyn suhteen sarkasmi ei kuitenkaan ole tarpeen, sillä toista kertaa järjestettävästä tapahtumasta ei oikeastikaan malta olla kertomatta.

Toukokuinen lauantai-aamu keräsi Jyväskylään lähes neljäkymmentä Buffy-fania ympäri Suomen niin Turusta, Kajaanista, Joutsenosta kuin Joensuustakin. Eniten fanittajia matkasi kuitenkin pikajunassa 805. Jo Helsingistä lähtenyttä porukkaa oli kirjaimellisesti pienen vaunullisen verran, ja matkan varrelta mukaan valui koko ajan lisää ihmisiä. Vaikka Tampereella oma kabinetti sai vaihdon myötä jäädä, parinkymmenen hengen poppoomme valtasi kyllä tavallisenkin vaunun suhteellisen tehokkaasti.

Junassa juttu liikkui energiajuomien hinta-laatusuhteen vertailusta suomeksi dubattuun Scooby-Doohon ja Ghost of the Robotin lupaileman Hot girls -kiertueen Suomi-osaan. Kanssamatkustajat suhtautuivat Buffy-tarinointiin kiitettävän kärsivällisesti. Kun Heli Jyväskylään saavuttaessa totesi yleisesti, että vaunu vihdoin vapautuisi, meitä vastapäätä istuneen naishenkilön hymy ei vieläkään näyttänyt kireältä tai paljastavan helpottuneelta, vaikka hän olikin jo joutunut vuoksemme vaihtamaan paikkaa pelokkaamman matkustajan tieltä. (kts. kauhua junassa)

Asemalla meitä odotti James Marstersin henkilökohtainen ystävä (istunut Berliinin tapaamisessa parin rivin päässä käytävästä, jota pitkin James kulki, iik!) ja FinBuffyn tiedotusvastaava, Tanja. FinBuffy-kyltillä varustautunut Tanja marssitti faniarmeijan Matkakeskukselta kohti kaiken kespistettä, Huoneteatteria.

Huoneteatterille oli ennen meitä saapunut jo viitisentoista fania. Ryhmäjaon jälkeen tehty esittelykierros teki uusistakin kasvoista tutumpia, ja monessa tapauksessa Caritaksen nettinick kertoi jo paljon. Onneksi meille oli kuitenkin ilmoittautumisen yhteydessä jaettu ohjelman ja Buffy-kortin lisäksi myös nimilaput, sillä kaikkien nimiä oli melko mahdotonta omaksua hetkessä. Uusien tuttavuuksien tapaaminen ei saanut porukkaa unohtamaan myöskään paikalle estyneitä Finscoobyja. Terveyttään kotona parannellut Civy oli hengessä mukana, ja tekstiviestien lisäksi paikalla raikui kertaalleen kännykkään huudettu ryhmätervehdyskin.

Varsinainen ohjelma alkoi kahdentoista kieppeillä tietokisalla. Edellisvuoden tapaan kysymykset olivat vaikeita. Jaksojen tunnistus tehtiin teknisten ongelmien osavaikutuksesta haastavaksi, sillä jaksot piti tunnistaa videopätkistä ilman ääniä. Näyttämöllä esitettiin myös näytelmä. Katin, Marin ja Jussin vahvat roolisuoritukset olivat täysin vertailukelpoisia UPN:n näyttelijöiden vastaaviin, ja kolmikolla onkin varmasti edessään loistava esiintymisura. Kriittisimmänkin katsojan mielessä täytyi herätä kysymys siitä, olisiko Buffyn dubbaaminen suomeksi ollut sittenkin paikallaan jo vuodesta 1999!

Tietokisan kysymyksiin kuului normaalin nippelitiedon lisäksi myös todellista triviaa. Joss Whedon -tietous ja jaksojen käsikirjoitukset tuottivat suurta tuskaa ainakin meidän ryhmällemme, joka oli toiveikkaasti nimetty Kasikaudeksi. Jane Espensonin saimme omassa ryhmässäni vielä sijoitettua Jonathan-yhteyksien kautta Earshotiin, mutta muut kysytyt jaksot jäivät auttamatta hämäriksi. Myös Spiken ja Angelin ikävuosien laskemiseen oli taitavasti ujutettu ansoja. Kun tieto ei riittänyt, avuksi otettiin kekseliäisyys. Kirjainyhdistelmä HST tarkoittaa luonnollisesti Hostile Sub Terrestialia Aloitteen malliin, mutta sangen valloittava oli myös erään ryhmän yritelmä: Horse shit today.

Voittajaryhmällä tietoutta piisasi. Gaian, Chemicin, Hanna-Iriksen ja Ravenin ("tätä ryhmää ei nimetty minun mukaani") Vaarna veti muihin selvän keulan. Yksilökisassa puolet porukasta kuitenkin tipahti pois pelistä jo ensimmäisellä kierroksella, ja Gaian kanssa käymässään tiukassa kaksinkamppailussa Raven lopulta vei voiton kotiin jo viime vuonna hyödylliseksi osoittautuneella tietämyksellään St. Vigeousin yöstä. Voittonsa uusinut Raven sai palkinnoksi Katin Lontoosta roudaamaan Buffy-sitaattikirjan siinä, missä muut puolestaan lahjottiin Buffy-lehdillä. Congrats!

Ohjelma jatkui keskusteluilla. Keskustelijat oli jaettu ryhmiin spoilaantumisasteen mukaisesti. Täysin spoilaantuneita taisi paikalla olla kuitenkin vain kolmisen henkeä! Jutustelun jälkeen koetimme viiden hengen jengillä pelata Buffy-lautapeliä vain todetaksemme, että säännöt haasteineen ja kamppailuineen taisivat viedä meistä voiton. Peli keskeytyi kahteen otteeseen, ensin ruokataukoon ja sitten tarkkaavaisuuskisaan. (Pizzat tulivat muuten taas puoli tuntia myöhässä, joten perinteet jatkuivat siltäkin osin.) Tarkkaavaisuuskisassa tivattiin Tabula Rasan yksityiskohtia. Parhaiten Gilesin käyttämän lentoyhtiön, Bel Airin ja Willow'n pyyhkeen värin kaltaiset asiat olivat jääneet Johannan mieleen.

X-Box, lautapelit ja jatkuvasti screeniltä pyörivät jaksot vetivät ihmisiä, mutta myös Buffy-pantomiimin saatiin innostettua kiitettävästi porukkaa. Vaikeita asioita, kuten Book of Ascension, Cool-Xander ja luuseri-Xander sekä Thesulahin pallo onnistuttiin tunnistamaan yllättävän nopeasti. Buffyn pehmolelun Mr. Gordon esittäminen sen sijaan osoittautui yhdeksi yllättävän hankalista paloista, kun ihmiset juuttuivat Sunnydalen toiseen possuhahmoon, maskottisika Herbertiin. Eläimellistä menoa tarjosi hyeenariivauksen ohella myös Jussin Snoopy-dance, jota ei valitettavasti saatu kuvattua. Ensi kerralla sitten! Kaikkein eniten oikeita arvauksia esityksiin keksi Raven.

Huutokaupassa tarjolla oli julisteita, kirjoja ja keräilykortteja. Kaikkein eniten huutoja lienee tehnyt Buffster, joka havitteli Sarah-kamaa, ja myös sai sitä. Huutokauppaa vetänyt Kati innosti ihmisiä tekemään tarjouksia. Illan yllätyksiin kuulunut taistelu Riley-julisteesta ei kuitenkaan edes tarvinnut usuttamista. Jennin ja Ilonan kiihkeä kilpailu viiden sentin korotuksineen päättyi lopulta täpärästi Jennin hyväksi. Onnellinen voittaja totesi pääsevänsä nyt esittelemään äidilleen tervehenkisesti flanelliin pukeutuvaa, uutta miesihannettaan.

Iltapalan jälkeen seuraavan FinBuffyn järjestämisoikeus luovutettiin juhlavasti Helsingin suuntaan. Järjestäjäporukaksi valitut henkilöt olivat iloisesti yllättyneitä osalleen osuneesta kunniasta, ja vaikka kaikki suunnitelmat eivät vielä yön aikana hioutuneetkaan täysin selviksi (mitämitä?) lupaili ainakin eräs henkilö jo sunnuntai-aamuna entistä suurempaa ja parempaa tapahtumaa...

FinBuffyn ohjelma päättyi Once More With Feelingiin, jota jälleen laulelimme yhdessä. Jakso loppui spontaaneihin taputuksiin, ja sitten yleisö alkoikin valua ulospäin. Loppusiivouksen aikana kuskit kyydittivät jengiä niin Kortepohjaan, Katin luokse kuin kaupunkiinkin. Lopulta paikalla oli vain muutama henkilö, ja kuulemani perusteella aiheellinen kysymys siitä, kuinka monta Buffy-fania tarvitaan sulkemaan hankala portti. (Ilmeisesti kolme.)

Kaupunkijengi ei viihtynyt yöelämässä kovin pitkään, vaan palasi pian Kortepohjaan tutustumaan majoitustilansa yläkerrassa sijainneeseen Rentukkaan. Itse majoitustilassa taas pyöri Buffy-jaksoja noin kahteen yöllä. Katin luona väsynyt keskustelu sivusi muun muassa Restlessin ranskaongelmia, Alyn ja Alexisin häitä sekä irkkinörtin sielunelämää. Osa jengistä lähti jossain vaiheessa Muuramen suuntaan, mutta paikalle jäi silti vielä kymmenisen henkeä. Ilta huipentui tuplasiskonpetimeininkiin, kun sekä Potential-jakson hahmot että jakson seuraajat nököttivät vieri vieressä makuupusseissaan. Viiden aikaan Ilonalla oli minuuttitaistelu tv:n volyymin hiljenemisen puolesta nukahtaneen ja täysin apaattisen kansan keskellä ("miksi tv on niin kovalla? missä on kaukosäädin!"), ja kuudelta illan sitkein valvoja Evekin saatiin luovuttamaan. Even poistuessa hetkeksi paikoiltaan tv sammutettiin taktisesti...

Hiljaiseloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan. Pian kahdeksan jälkeen hereillä oli jo useampi ihminen, ja ennen yhdeksää pystyyn oli pantu Alias-peli. Aamun loistavin selitys tuli Dicin suusta. "Sellainen miau-tyyppi, joka menee kilin kilin" oli tietenkin kissankello, minkä Jenni heti arvasikin. Peli päättyi kuitenkin tasaväkisen alun jälkeen minun ja Ravenin hyväksi. Aliasta seurasi helpotettu Trivial Pursuit, mutta peli jäi kesken. Puhelinyhteys Kortepohjaan kertoi, että olisi syytä alkaa valmistautua kotimatkaan.

Vaatteet päälle, autoon, ja asemalle. Lipunostoa, tynkäryhmäkuvausta, ja viimeiset halaukset. Junaan. Kotimatka ravintolavaunussa. Marjon Berliini-kuvat. Tampereella kotiin. Kaikenkaikkiaan hyvä reissu. Ja tällä matkalla tiettävästi vain kaksi ihmistä tuki Hesburgeria, mikä on näissä piireissä pieni ihme.

Teksti: Anna-Leena ("the evil bitch monster of death") 24.5.2004
Kuvat: Marjo & MacGyver (Kiitos!)

Kauhua junassa.