Kukaan ei voine väittää, etteikö olisi joskus kaivannut asiantuntevaa keskustelukumppania, jonka kanssa pohdiskella Buffyversen syvintä olemusta ja naureskella hömppätrivialle. Mutta että tavata useampi fani kerralla? Siinä vasta olisi taivas. Isommasta tapaamisesta oli toki ollut pienimuotoista puhetta aina silloin tällöin, mutta vasta jouluna 2002 sitä alettiin tosissaan suunnitella. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti puuhattuna suunnitelmat saatiin kasaan ja ihmiset paikalle. Kuukausien odotus sai päätöksensä kesäisenä lauantai-päivänä Lahdessa.

Saavuin Lahteen jo kuudelta ja ennätinkin tehdä tuttavuutta rautatieaseman penkkeihin useamman tunnin ennen kuin kohtasin Jennin ja Katin. Jennin paikallisen asiantuntemuksen turvin löysimme kansanopiston ongelmitta ja pikaisen tilatarkastuksen jälkeen kolmikkomme suuntasikin jo kaupungille. Aamupäivä kului tutustuessa, viime hetken ohjelmapohdintojen ja -ostosten parissa sekä torilla kahvitellen.

Palattuamme pääkallopaikalle ei kulunut kauaakaan, kun ihmisiä alkoi valua sisään. Nimilaput saivat omistajansa, pizzalista täyttyi toiveista ja henkilökohtainen paniikkini alkoi väistyä: ehkä kaikki sujuisi kuin sujuisikin hyvin ilman suurempia katastrofeja. Pikkuhiljaa paikalle olikin jo ilmestynyt 29 fania. Kukaan ei eksynyt matkan varrelle tai jättänyt tulematta! Ensi alkuun paikalla vallitsi hiljaisuus, mutta kun pienten ryhmäarpajaisten jälkeen aloimme tutustua toisiimme, puhetta riitti. Nettinimien yhdistäminen oikeisiin lihaa ja verta oleviin ihmisiin oli mielenkiintoinen kokemus.

Aloitimme varsinaisen ohjelman tietokisalla. Kisassa oli kolme osaa: ensin porukan täytyi tunnistaa videopätkien perusteella muutama jakso, sitten oli vuorossa kirjallinen osa ja lopuksi erittäin ammattimainen näyttelijäseurue (Kati, Jenni, Mari ja minä) näytteli kisaajien tunnistettavaksi suomenkielisen version eräästä Buffy-kohtauksesta. Emme olleet halunneet tehdä kisasta tavallista ja tylsää, joten kirjallisessa osiossa Katin tekemät kysymykset oli tarkoituksella tehty haastaviksi. Luotimme kuitenkin siihen, että ryhmissä ihmiset voisivat virkistää toinen toistensa muistia, eikä kisa olisi liian hankala. Voittajajoukkue selviytyikin aivan loistavasti, joten pidetään rimaa järjettömän korkealla myös ensi vuonna. Myöhemmin ykköstietäjiä eroteltiin vielä yksilökilpailulla, ja loppujen lopuksi Raven pääsi kotiin voittomukin kanssa.

Tulijat olivat ennakkoon äänestäneet kolme jaksoa, jotka toivoivat näkevänsä tapahtumassa. Ryhmäkisan jälkeen Becomingin kakkososa alkoi pyöriä televisiossa. Sen jälkeen katsoimme vielä Hushin. Jaksosta oli myös hoksauskisa, jonka voitti CivilAngel. Mystinen, huonosti suomea puhuva pizzalähettimme oli tässä vaiheessa jo yli puoli tuntia myöhässä... Siirryimme ulos ottamaan ryhmäkuvia, ja samassa myös pizzat löysivät tiensä kansanopistolle. Valitettavasti vain pizzalaatikoihin ei ollut merkitty sisältöä, joten seuraavaksi todistimme odottamatonta ohjelmanumeroa 'tunnista pizza'. Jokainen sai kuitenkin toivottavasti sitä, mitä tilasi, ja pian perisuomalainen ruokakulttuuri näyttäytyi kaikkien meidän nälkäisten keskittyessä vaiteliaina ahtamaan ruokaa suihimme.

Ruokailun jälkeen joukkomme jakautui kahtia. Osa porukasta jäi luokkaan katsomaan videolta Restlessiä, kun osa taas valtasi viereisen kirjastohuoneen keskustelutilakseen. Aiheiden syvempi käsittely tökki vähän ja aika hurahti aivan liian nopeaan, mutta silti oli hauskaa kuulla ihmisten mielipiteitä. Ensi kerralla täytyy varata paljon enemmän aikaa kunnon jutustelulle!

Luokkaan palattuamme musikaalijakso alkoi pyöriä. Karaokemme toimi siten, että ihmiset saivat vain laulaa videon mukana. Alkeellisuudestaan huolimatta konsepti toimi. Ehkä ihmisten oli helpompi laulaa ryhmänä, kuin vetää erillisiä biisejä (mihin oli kyllä annettu myös lupa), mutta joka tapauksessa he lauloivat. Oikeasti. Itseltäni tosin Once More With Feeling jäi näkemättä, mikä oli kyllä ihan hyvä, sillä omalla katselutahdillani välistä olisi jäänyt puuttumaan monta jaksoa.

Karaoken jälkeen alkoi siivous, jonka aikana Tabula Rasa jäi vielä pyörimään televisiosta. Jakso jäi kuitenkin tyngäksi, sillä kahdeksalta FinBuffy oli virallisesti ohi. Epävirallisesti sen sijaan ei. Hieman myöhemmin viisitoista jatkoilijaa otti suunnan kohtia kaupunkia.

Istuksimme ensin Hesburgerissa pohtimassa syntyjä syviä, minkä jälkeen kiertelimme epätoivon vimmalla keskustaa sopivaa baaria etsien. Suurehko seurueemme vaelteli päämäärättömästi paikasta toiseen melko pitkään. Räkälöitä riitti, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen päädyimme yllättäen hieman laadukkaampaan paikkaan, kun Rosso avasi meille ovensa (ja tiskinsä). Paikka olikin juttelemiseen mitä sopivin, sillä siellä pystyi puhumaan huutamatta ja pääsimme kaikki saman pöydän ääreen. Puoli yhdeltä paikan sulkiessa osa porukkaa lähti palailemaan hostellille päin, mutta muutama jatkoi matkaa. Mustan Kissan limepaukut jäivät mainostuksesta huolimatta kokeilematta, mutta ilta sujui ilman niitäkin rattoisasti vielä jokusen tunnin.

Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että päivä meni paremmin kuin odotin. Ihmiset olivat ihania, yhteishenki hyvä ja ruokaakin saatiin pienen odottelun jälkeen... Nyt kun vielä saisin tähtien kirjeet postiin, kaikki olisi hyvin. Valokuvien lisätilaus on sentään jo tehty, joten toivoa on. Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna uudestaan!

Teksti: Anna-Leena 19.08.2003
Kuvat: Krisu. (Kiitos!)

| Ravenin kertomus ja kuvat
| Marjon kuvat
| Ripperin juttu Karjalaisessa

Krisun taiteilema logo.

Fools for Buffy.

Tietokisan voittajaryhmä Flutie. Jatkiksessa ykköseksi selviytyi Raven (oikealla).

Koko joukkomme kansanopiston portailla.

Hesburgerissa jatkoilla.

Istuimme iltaa myös Rossossa.

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina. Kuvat avautuvat uusiin ikkunoihin.